Hybridityö
Hybridityö on tullut jäädäkseen
Korona-aika pakotti monet yritykset muuttamaan etätyökäytäntöjään. Vaikka pahimman pandemian väistyttyä ihmiset ovat palaamassa työpaikoille, etätyön hyvät puolet halutaan säilyttää. Nyt puhutaan hybridityöstä, jossa etätyön ja läsnätyön parhaat puolet yhdistyvät.
Etätyöpäivät soveltuvat työtehtäviin, joihin tarvitaan keskittymisrauhaa. Työmatkan ja -ajan säästö on sekä yksilöille että ympäristölle myönteinen asia. Etätyössä työn ja muun elämän yhteensovittaminen on helpompaa ja voi valita itselleen sopivan päivärytmin. Monet kokevat, että etätyössä on helpompi saada aikaiseksi asioita, tuottavuus on siis parempi.
Kaikkea ei voi tehdä etänä. Ainakaan vielä junaa tai bussia ei voi ohjata kotisohvalta. Lapset ja sairaat ja ylipäänsä hoiva-alan työt vaativat läsnäoloa. Paljon on vielä fyysistä työtä, jota ei kaikkea voida automatisoida. Keskustelussa joskus unohtuu, että etätyö ei ole kaikkien ulottuvilla. Eikä edes hybridityö.
Kuitenkin tietotyö on yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumatonta. Kaiken edellä listatun myönteisen hintana etätyö vähentää spontaaneja kohtaamisia, yhdessä ideointia ja yhteisiä oppimiskokemuksia. Tai ainakin se on erilaista kuin ennen. Etätyö muuttaa työtä asiakeskeisemmäksi ja joillakin se aiheuttaa vieraantumista työyhteisöstä ja yksinäisyyden tunteita. Jopa mielenterveysongelmien lisääntyminen liitetään tähän. Etätyössä on myös tietoturva, tilat ja ergonomia lisähaasteena.
Olisiko hybridityö, jossa etä- ja läsnäpäivät vaihtelevat, ratkaisu tähän kaikkeen?
Yhteisöllisyyden vahvistaminen hybridityössä
Ihminen on laumaeläin, jota ohjaa erilaiset tarpeet. Maslow’n tarvehierarkia kuvaa näitä tärkeysjärjestyksessä kolmion avulla. Alimpana on yksilön ja lajin hengissä säilyminen ja seuraavana turvallisuus. Niiden päälle rakentuvat tarpeet sosiaalisuuteen, arvostetuksi tulemiseen ja itsensä toteuttamiseen.
Myös työelämässä motivaatiota lisääviä tekijöitä on ryhmään kuuluminen (sosiaalisuus), arvostetuksi tulemisen tunne ja vapauden tunne (itsensä toteuttaminen).
Ei siis ole ihme, että nyt juuri, kun hybridityön käytännöt ovat vielä hakusessa, monet jäävät kotiin työskentelemään. Työnantajat vakuuttavat luottamustaan työntekijöihinsä, jotka näin kokevat sekä arvostusta että vapautta. Samalla kuitenkin kaivataan työkavereita, yhteisiä kahvihetkiä ja lounaita, epävirallisia porinatuokioiota ja hiljaisen tiedon siirtymistä. Kaivataan siis yhteisöllisyyttä, me-henkeä, joka liimaa kaiken yhteen ja tukee terveyttä, työhyvinvointia, työniloa, työnimua ja oppimista.
Kuinka yhdistää hybridityöllä etätyön joustot ja läsnätyön yhteisöllisyys? Se tuntuu olevan tämä ajan yhteinen työelämäkysymys.
Sopualla ei ole tähän yleispätevää vastausta, mutta kokoelma käytäntöjä ja toimintatapoja, joita on alettu kokeilla erilaisissa työyhteisöissä. Sopuan esimerkit ovat yliopistoyhteisöistä, Suomen julkiselta sektorilta ja yrityksistä sekä muutamasta globaalista työyhteisöstä.
Kannattaisiko teidän työpaikalla miettiä hybridityön käytäntöjä esimerkiksi fasilitoinnin keinoin? Tutkimusten mukaan henkilöstön vaikuttamismahdollisuudet käytäntöihin lisäävät yhteisöllisyyden kokemusta.
Sopua auttaa hybridityön käytännöissä
Maanmittarille hybridityö on tuttu juttu jo työn luonteen vuoksi. Maanmittari työskentelee vaihtelevasti maastossa, asiakkaiden luona, työmatkalla ja toimistolla. Sain olla rakentamassa Maanmittauslaitokseen monipaikkaisen työn raameja jo ennen korona-aikaa, kun työn joustot ulotettiin lähes kaikille. Luottamukseen perustuva työnteon malli luo hyvinvointia, kirjoittaa henkilöstöjohtaja Johanna Snellman.
Sopuan palveluihin kuuluu työyhteisövalmennukset 70 €/h + alv.
Alkaen-arviohintoja, jotka sisältävät arvonlisäveron ja sisällön suunnittelun tilauksen mukaan:
Valmennus, puoli päivää 1000 €
Valmennus, koko päivä 1500 €